Lahja Lumme 1:

LUMMET

Naimi ja Viktor Emil Lumme ihmisinä:

 

Naimi Lummesta ei meille nykyihmisille ennättänyt tulla mitään käsitystä siitä millainen hän oli ihmisenä. Arvelu on, että hän ei käynyt vanhempiaan tapaamassa naimisiin menon jälkeen kertaakaan. Kuusi aikuiseksi

kasvanutta lasta sen sijaan kävivät isovanhempiaan katsomassa silloin tällöin. Kirjeitse Naimi piti vanhempiinsa yhteyttä harvakseltaan, kerran – pari vuodessa.

 

Naimi synnytti 8 lasta. Ilmeisesti hän piti lapsista, koska niitä oli noinkin monta tullut. Kaksihan niistä kuoli jo lapsina.

Naimi oli ilmeisesti talousihminen, koska tilasi mm. villalankaa Raumalta vanhemmiltaan – neuloakseen villatöitä. Samoin hän mm. tilasi kuivattua piimänsiementä äidiltään. Naimi oli myös edistyksellinen, koska halusi opetella ajamaan polkupyörällä. Siihen aikaan tarvittiin nimismiehen lupa polkupyörällä ajamiseen.

 

Mustolan koululla asuessa perheellä oli lehmä ja vasikka navetassa. Taloutta ja eläimiä oli hoitamassa Miina Kouvo, josta  Naimi Lummen kuoltua tuli isoisän toinen vaimo, Miina Lumme. Naimi Lummen kuoltua jäivät lapset seuraavan ikäisiksi:

Onni 22 v. Toivo20 v. Elma 16 v. Reino15 v. Arvo 4 v. Elli 2 v.

Ei ollut ihme, että tarvittiin nainen hoitamaan lapsia sekä eläimiä. Isoisä Viktor Emil ei liene tiettävästi ollut mikään talousihminen, koska hän oli kansakoulun opettaja...niinpä niin...

 

Kyllä olisi pitänyt aikanaan kysellä isoisältä enemmin Naimi-isoäidistä, mutta ei sitä nuorena ymmärtänyt tehdä. Ei myöskään tullut omalta isältä asiaa kyseltyä.

 

Yhtenä piirteenä isoisästä on kerrottava että hän oli huomattavan voimakas nuorena. Hän mm. nosti itsensä suorin käsin rekin päälle, ainoana Rauman kaupungissa. Olihan hän entinen merimies, vaikka sittemmin karkasi

laivasta ja matkusti erinäisten vaiheiden jälkeen Suomeen. Merimiehet joutuivat kiipeilemään mastoissa purjeita reivaamassa, joten siellähän ne voimat lisääntyivät. Isoisä oli varmaan rohkea mies luonteeltaan.

Karkaaminen oli siihen aikaan rangaistava teko, mutta hän selvisi kuitenkin ilman rangaistusta. Isoisän velipuoli Alfred Kordelin rahoitti Suomeen tulon

jälkeen isoisän opinnot Rauman opettajaseminaarissa. Hän valmistui sieltä kansakoulun opettajaksi ja sai työtä Kemijärven kansakoulun opettajana. Samalla hän on osoittanut olevansa hyvin määrätietoinen henkilö.

 

Viktor Emil Lumme oli meille lapsenlapsille jo tutumpi, koska näimme hänet henkilökohtaisesti, kuka enemmin, kuka vähemmin. Opettajana hän oli tiukka, mutta opetti ilmeisesti hyvin. Oli joku ollut toki tyytymätön opettajaansa, koska naulasi opettajan kalossit lattiaan kiinni. Nähtävästi isoisä piti ammatistaan, koska vielä eläkkeellä ollessaan oli kolmeen otteeseen opettajan sijaisena eri kouluissa – sota-aikana. Mustolan koulun opettajana ollessaan hän ei tullut hyvin toimeen naisopettajien kanssa. Oli kai oman tien kulkija. Jostain syystä hän ei tykännyt viheltämisestä. Eikä suonut sitä harrastaa. Oma kokemus viheltämisestä hänen lähellään oli talvella, illan jo pimentyessä. Muodostettiin potkukelkkajono ja laskettiin alamäkeä kelkat järjestettynä ”junaksi”. Huomasimme että isoisä kävelee tienreunassa. Tuumasimme, että ei se isoisä tunnista meitä  ja vihelsimme hänen kohdallaan. Seuraavana aamuna kouluun mentyämme tuli kutsu opettajan (isoisämme) puhutteluun. En tiedä muiden kavereiden puhuttelun sisältöä, mutta vuorollani menin isoisän ”nuhdeltavaksi”. Ei siellä taidettu puhua koko viheltämisestä vaan juotiin kahvit ja asia oli selvä. Kun palasin omaan luokkaani, kysyi opettaja: ”Mitä sait?”, johon vastasin: ”Kahvia!”. Opettajani oli luullut, että olin saanut jonkin rangaistuksen...

 

Hän piti puutarhanhoidosta. Sitä hän harrasti koulun alueen pellolla ja kesähuvilallaan Savistonlahdessa (”Savilahti”). Sota-aikanakin hän pisti mm. perunoita kasvamaan kun vain pieneenkin maapalaseen oli mahdollisuus. Hän jopa vuokrasi lisämaita saadakseen ruokaa, koska sota-

aikana kaikki keinot käytettiin ruoan hankkimiseksi. Sodan alkaessa isoisä myi huvilansa Savilahdesta. Sen jälkeen hän tuntui joutuneen ”tuuliajolle” - vanha merenkävijä. Silloin hän myi myös purjeveneensä, koska ei ollut enää omaa rantaa. Hän oli purjehtinut aktiivisesti kesäpaikaltaan käsin. Kävi hän vielä sen jälkeenkin Raumalla purjehtimassa sukulaismiehen kanssa. Isoisä kantoi huolta lastensa voinnista käymällä heidän luonaan kylässä tai pitämällä kirjeitse yhteyttä heihin. Hän oli tullut uskovaiseksi ja se hallitsi hänen mieltään voimakkaasti, yritti tyrkyttää sitä lapsilleenkin, tosin siinä onnistumatta.

 

Sota-aikana isoisä oli kodittoman oloinen eikä saanut missään muodostettua rauhallista kotia itselleen. Hän yritti pitää yhteyttä lapsiinsa käymällä heidän luonaan vierailulla, aina siinä kuitenkaan onnistumatta. Kirjeitse hän myös hoiti yhteydenpitoa lapsiinsa.

 

Hän sukkuloi väleillä:

Rauma      = serkkuja                        Mustola      = Reino

Helsinki    = Arvo                               Luukkaa     =  Elli

Loimaa     = Miina-vaimo evakossa  Helsinki     = Toivo  

Helsinki    = hengelliset päivät

Hamina     = Onni

Savonlinna= Elma

 

Raumalla esimerkiksi hän oli aikaansa viettämässä useampia viikkoja. Olisivat siellä pitäneet pidempäänkin – olikohan isoisä mieleisessään paikassa ja oli näin ollen mukavaa seuraa talonväelle.

 

Vanhempana, eläkkeelle pääsyn jälkeen, hän joutui kokemaan monenlaisia vastoinkäymisiä. Yksi syy niihin oli sota-aika, sairaudet, häijy vaimo Miina ja monesti liian ylivoimaiset urakat. Olisi hänelle suonut helpomman loppuelämän.

 

*************************************************************************************

 

Asioita ja tapahtumia muistellut ja tutkinut:

Isoisän – Viktor Emil Lummen pojan Reinon poika - Lahja / 15.6.2008