Muistelmia Onni-sedästä

< Takaisin

Onni syntyi Raumalla 2.10.1899 Viktor Emil Nordlingin ja Naimi Wahlmanin

ensimmäisenä lapsena. Elämänsä kolme ensimmäistä vuottaan hän vietti äitinsä ja isänsä kanssa Raumalla. Perhe muutti 5.9.1903 Kemijärvelle, josta isä Viktor oli saanut kansakoulun opettajan paikan hoitaakseen. Onnin sisar Elma ja veli Reino syntyivät Kemijärvellä.

 

Perheen sukunimi vaihtui nimeksi Lumme 12.5.1906.

 

Viiden Kemijärvellä vietetyn vuoden jälkeen perhe muutti Lappeen kuntaan 25.8.1908, Mustolan kylän kansakoululle asumaan. Isä Viktorin ”työmatka” oli lyhyt – vain kahden oven avaus ja oli työpaikalla luokassaan. Perheen asuntona oli 3 h ja k. Onni lienee ollut jo toisella luokalla opiskelemassa.

 

Arvelen Onnin olleen jo tuolloin innokas poika onkimaan kanavan rannoilla kaloja perheen ruokapuolta lisäämään. Olen melko varma, että hänen isänsä ei osallistunut kalastusharrastukseen. Onnille onkiminen oli niin tärkeää, että hän hyvinkin yli kuusikymmentävuotiaanakin käveli Lappeenrannasta Mustolan ohi lähelle Pelkolaa, siellä olevalle aallopille kaloja narraamaan. Matkaa yhteen suuntaan oli 8 kilometriä. Aallopilla tarkoitettiin kanavan kylkeen kaivettua lahden poukamaa, johon ylimääräiset vedet pääsivät kanavasta siirtymään. Tällaiset kaivannot olivat

hyviä onkipaikkoja niin pienille kuin suurillekin onkijoille.

 

Aikanaan Onni avioitui Eva Häkkisen kanssa. He ostivat pienen omakotitalon Lappeenrannasta Lemminkäisenkatu 11:sta. Perheen ”päänä” Onni oli hyvin taloudellinen mies. Tietysti siinä mukana tarkassa taloudessa oli Eevakin. Hyvänä esimerkkinä oli mm. että omalta tontilta kerättiin kaikki risutkin poltettaviksi uunissa ja puuhellassa [Kimmo Lumme: tulisijoissa poltettiin kaikki mahdollinen nahkasaappaita myöten, tuloksena nk. nokivalkea jonka seurauksena piipun hattu räjähti taivaan tuuliin]. Omalla tontilla oli omenapuita ja tilaisuus kasvattaa perunoita ja muita kasviksia syötäväksi. Kun kävimme heillä kylässä, niin Onni kuori meille lapsille omenia syötäväksi. Mieleen jäi hänen erikoinen tapansa kuoria – kiertämällä omenaa veitsen terää vasten. Eräs muukin yksityiskohta on jäänyt mieleeni; jos Onnin piti raapia päätään kutinan takia, niin raapimisen hän suoritti jommankumman käden pikkurillillä. Hän oli käyttäytymiseltään tanssitaitoinen herrasmies. Hän kertoi, että ”venäläiset käyttävät tervehtimisen jälkeen kysymystä: mitä hyvää sinulle kuuluu?”. Näin hän oli tutkinut tällaisiakin kohteliaisuuksia ja noudatti niitä omassa elämässään.

 

Onni piti kirjaa jopa tontin reunakuusien vuosikasvusta. Eräässä kirjeessään hän kertoo, että vuosikasvu eräänä vuonna oli 70 senttiä.

 

Varusmiespalvelunsa Onni oli suorittanut Wiipurin Rannikkotykistörykmentissä. Palvelukseen hän oli hakeutunut vapaaehtoisena, eli ennen lakisääteistä ikää. Varmaankin hän oli jo silloin suunnitellut alkavansa ammattisotilaaksi.

 

Varsinaisen elämäntyönsä hän teki Uudenmaan Rakuunarykmentissä, varusvarastonhoitajan tehtävässä, hoitaen yhden rakuunaeskadroonan vaatehuollon. Työ päättyi samana päivänä kun hän täytti 50 vuotta. Meidän perhe oli 50-vuotispäivillä hänen kotonaan kun rykmentin komentaja tuli adjutantteineen onnittelukäynnille.

 

Onni oli hyvin sotilaallinen mies myös vapaa-aikanaan. Vierailuissa hän oli aina pukeutunut ”ulosmenopukuun” joka sisälsi mm punaiset pussihousut ja ”luurankotakin”. Rauman vierailussa hänellä oli myös miekka mukana, joka tavallisesti kuuluu paraatiasuun. Siitä on mm kuva otettuna Raumalla Onnin isovanhempien mökin pihalla. Onni oli luullut, että minäkin (tämän jutun kirjoittaja Lahja Lumme) käyttäisin samalla tavalla kuin hän sotilaspukua vierailuilla, mutta aika oli jo mennyt ohi siitä tavasta. Onni jopa kysyi, että miksei minulla ole sotilaspukua päällä vieraillessani heillä heidän Tyysterniemen kodissaan, jonka he olivat hankkineet.

 

Vielä siinä vaiheessa vuonna 1956, kun Onni oli 56-vuotias, hän teki ”kipin” rekillä, jonka hän oli laittanut pihamaalleen [Kimmo Lumme: Päässä piti olla karvahattu kesälläkin ettei satu päähän jos putoaa rekiltä].

 

Onni ennätti olla sotilaseläkkeellä noin kolmekymmentä vuotta ennen kuolemaansa.

Onnista on muistelmia myös sivuilla Lummet.fi joten en kertonut niistä, koska ne olisivat tulleet toiseen kertaan esille.

 

Muistellut Onnin veljen Reinon poika, yliluutnantti Lahja Lumme